Lukeeko kukaan postauksiani? [Lukijan kysymys]
”Lukeeko kukaan postauksiani? Kannattaako minun edes kirjoittaa?”
Nämä ovat hyvin tyypillisiä kysymyksiä, joita minunkin lukijani kysyvät ja pohtivat.
Lyhyt vastaus on:
- Kyllä lukee.
- ’Ja kyllä kannattaa.
Meillä on vain paha tapa verrata itseämme muihin, ja siksi oletamme automaattisesti, että muut ovat meitä parempia eikä kukaan kiinnostu siitä, mitä kirjoitamme.
Fakta on kuitenkin se, että jokaiselle ihmiselle on ”kysyntää”. Minun tyylini kirjoittaa, opettaa ja valmentaa ei innosta kaikkia. Ja se on ihan ok.
Joku hullaantuu kirjoitustyyliini parin ensimmäisen lauseen jälkeen, joku toinen ajattelee, että onpas typerästi kirjoitettu. Ja se on ihan ok.
Jos ”kaikki muut” pitäisivät vain kollegastani ja minä ajattelisin, ettei minun kannata kirjoittaa tai kouluttaa, silloinhan Suomessa pitäisi olla vain yksi asiantuntija aihetta kohti. Silloin jokaisen pitäisi kuunnella vain yhtä podcastin pitäjää tai yhtä jääkiekkovalmentajaa.
Eihän siinä ole mitään järkeä, ja näin katsottuna se tuntuukin loogisen järjettömältä.
Mutta kun se tunne, ettei meistä tykätä ottaa vallan, se onkin jo toinen juttu.
Lukeeko kukaan postauksiani? [Lukijan kysymys]
Kun alamme kirjoittaa blogia, meille syntyy ensin mielikuva, että kaikki haluavat lukea blogiamme jatkuvasti.
Kun sitten kirjoitamme ensimmäiset postaukset ja näemme, ettei lukijoita tulekaan sankoin joukoin, alamme pettymään ja puhumaan itsellemme vähättelevästi.
Totuus on, ettei lukijoiden vähyys johdu sinusta vaan siitä, etteivät lukijat vielä tiedä, että blogisi on olemassa.
Jos uusi sanomalehti perustettaisiin ja lähetettäisiin ilmaisjakeluna jokaiseen kotiin, mutta sanomalehdessä olisi vain yksi aukeama,
- kuinka nopeasti lehti olisi luettu läpi
- kuinka paljon mielenkiintoa se ehtisi herättää
- tai kuinka moni haluaisi jatkaa maksullisen lehden parissa?
Tuskin kovin moni.
Ja jälleen kerran esimerkkini tuntuu loogiselta. Mutta kun puhumme bloggaamisesta, aloittavat bloggaajat sortuvat juuri tähän.
- He julkaisevat vain yhden blogitekstin ja jakavat sitä innoissaan kaikille.
- Ensimmäinen blogiteksti toivottaa vain lukijat tervetulleeksi blogiin.
- Jatkoa seuraa, jos riittävän moni tulee lukemaan blogia.
Aiheesta lisää: Mitä ensimmäiseen blogitekstiin tulisi kirjoittaa?
Olen lähes 10 vuoden ajan pyrkinyt omalta osaltani estämään näiden tilanteiden syntymisen. Olen puhunut siitä, miksi
- blogia kannattaa rakentaa strategisesti
- aihe kannattaa rajata
- ulkoasuksi riittää selkeä ja yksinkertainen vaihtoehto
- postauksia kannattaa olla vähintään 5 julkaistuna ennen kuin blogia aletaan markkinoimaan muille.
Näillä ohjeilla – vaikka tiedänkin että ne ärsyttävät – tarkoitus on ainoastaan estää pettymystä ihan alkuvaiheessa.
Saattaisit pitää myös tästä: Miten luoda visuaalinen brändi blogille?
Näillä ohjeilla on kuitenkin myös toinen tarkoitus.
Niiden tavoitteena on auttaa sinua luomaan blogi, joka aidosti myös kiinnostaa sinun lukijoitasi ilman, että tylsistytän sinua turhalla teorialla.
Tiedän lähes 10 vuoden valmentamisen kokemuksella, mikä saa ihmiset tulemaan lukemaan blogeja, ja siksi pyrin oikomaan muutamia mutkia ja estämään sinua putoamasta tarpeettomiin sudenkuoppiin.
Kun itse aloitin kirjoittamaan blogia, ajattelin, että vaikka blogissani olisi yksi ainoa lukija, kirjoitan blogiani hänelle. Hän on sen arvoinen, että tuotan parasta mahdollista sisältöä ja autan häntä eteenpäin.
Mutta palataanpa takaisin siihen, mistä minä tiedän, että lukijat haluavat lukea sinun tekstejäsi.
Rekisteriseloste ja tietosuoja
Sinä olet aidosti mielenkiintoinen ihminen
Me kaikki ajattelemme, että olemme tylsiä. Katsomme somessa julkkisten ja somevaikuttajien upeaa elämäntyyliä ja haaveilemme samasta. Ja totta kai saa haaveillakin.
Mutta vaikka et olisi (vielä) julkkis, kaikkien tuntema somevaikuttaja tai edes semi-tunnettu bloggaaja, sinulla on silti mielenkiintoisia ajatuksia, oivalluksia ja tietotaitoa, joista muut ihmiset haluavat keskustella kanssasi.
Sinun tehtäväsi on vain löytää se yksi asia, jonka ympärille haluat lähteä kaikkea rakentamaan.
Tiedän, että tänä päivänä isot bloggaajat ja vaikuttajat puhuvat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Ja he menestyvät, koska he ovat tehneet sitä jo niin pitkään.
Sanotaan, että yhden yön menestys vaatii 10 vuoden taustatyön. Uskon tämän pitävän hyvin paikkaansa. Unohdamme useasti, että ne, jotka tänä päivänä menestyvät, ovat tehneet sitä työtä 10, ehkä jopa 15 vuotta.
Maailma on aivan erilainen tänään kuin 10 ja 15 vuotta sitten. Ihmisten ja seuraajien mielenkiinnon kohteet ovat muuttuneet, elämänkatsomus ja arvomaailma ovat voineet muuttua.
Siksi me emme voi kulkea täysin samaa polkua kuin ne, jotka ovat aloittaneet 15 vuotta sitten.
Mutta sinä. Sinä rakas lukijani. Vaikka kuinka yrittäisit vakuuttaa itsellesi, että elämäsi on tylsää tai mitäänsanomatonta, minä tiedän, ettei se ole totta.
Luo sellainen elämä, josta et tarvitse lomaa
Viimeksi eilen keskustelin ystävieni kanssa siitä, että en halua kuvata itseäni someen, koska arkeni on niin tylsää. Herään aamulla, juon aamukahvin, syön aamupalan, avaan koneen ja ryhdyn töihin.
Päivällä syön lounaan, iltapäivällä juon kahvin ja lopetan työt 16–17 maissa. Illalla luen kirjaa, siivoan kotia ja käyn lenkillä. Joskus elokuvissakin.
Joku voi ajatella, että elämäni on oikeasti todella tylsää.
Mutta se on sellaista elämää, josta minä juuri nyt nautin kaikista eniten.
19 vuoden ajan elin pyörremyrskyn silmässä. Elämäni oli hektistä, arvaamatonta, välillä jopa pelottavaa. Muistan keskustelleeni kahden eri terapeutin kanssa siitä, että en enää tiennyt, millaista oli ”normaali” arki, sillä oma arkeni oli jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa elämistä.
Elin käytännössä 19 vuotta kokoaikaisessa stressissä. Ihme on, etten alkanut ryyppäämään, käyttämään päihteitä eikä minulla puhjennut mikään autoimmuunisairaus.
Joten nyt, kun lapset asuvat omillaan, saan nauttia rauhallisuudesta ja seesteisyydestä. Olen muokannut työni takaisin siihen, missä se oli neljä vuotta sitten ja millaisesta työstä nautin kaikista eniten.
Kirjoittamisesta.
Nautin siitä, että blogissani on 2 kuukauden postaukset ajastettu ja viikkokirjeeni on ajastettu 6 viikkoa eteenpäin. Nautin siitä, ettei minulla ole kiire mihinkään, sillä olen karsinut työstäni ja elämästäni kaikki kiirettä aiheuttavat työt, asiakkaat ja ihmiset.
Saatan istua tunnin kahvitauolla ja vain lukea kirjaa.
Kuva: Pexels
Mutta vaikka tämä saattaa jonkun toisen mielestä tuntua todella tylsältä, minä tiedän, että lukijoissani on myös niitä, jotka kaipaavat juuri tällaista arkea. Ehkä he kulkevat sitä kohti, ehkä he ovat juuri saavuttamassa sen.
Tiedän myös, että jos en olisi kirjoittanut tästä aiheesta, nämä lukijat voisivat potea huonoa omaatuntoa tai jopa syyllisyyttä siitä, että ”haluavat laiskotella” sen sijaan, että juoksevat pää kolmantena jalkana joka paikkaan.
Ja juuri tästä syystä tiedän, että vaikka sinusta tuntuisi, että elämäsi on kuinka tylsää tahansa, Suomesta löytyy ihmisiä, jotka joko haluavat juuri samanlaisen elämän kuin sinulla tai jotka kamppailevat samankaltaisten haasteiden kanssa kuin sinä.
Ja kun uskallat kirjoittaa siitä julkisesti – joko omalla nimellä tai nimettömästi – alat pikkuhiljaa saamaan lisää lukijoita ja rakentamaan blogisi ympärille lämminhenkistä yhteisöä. Toimitte toistenne vertaistukena, kannustajina ja onnistumisten juhlijoina.
Kunhan vain uskallat avata itsesi uusille ihmisille ja elämyksille.
Terapeuttini on sanonut minulle toistuvasti: ”Kun kävelet ovesta ulos, riski sille, että kohtaat uuden ihmisen, kasvaa. Ja joku näistä ihmisistä haluaa sinulle vain hyvää, ehkä jopa parasta.”
Joten haluan sanoa tämän sinulle:
Kun alat kirjoittamaan blogia, otat riskin siitä, että löydät samanhenkisiä ihmisiä ympärillesi. Ihmisiä, jotka ihailevat rohkeuttasi, tukevat sinua, pyytävät sinulta neuvoja ja kannustavat toinen toisiaan. Voit löytää uusia ystäviä, puolison tai yhteistyökumppaneita. Ja kuka tietää, vaikka jonain päivänä olisitkin blogitaivaan kirkkaimpien tähtien joukossa.
Lue myös tämä: Seitsemän bloggaajasta kymmenestä lopettaa ensimmäisen vuoden aikana. Ethän sinä ole yksi heistä?
”Lukeeko kukaan postauksiani?”
Kyllä lukee. Mutta ainoastaan siinä tapauksessa, että istut alas, kirjoitat, julkaiset ja jaat postauksen sosiaaliseen mediaan. Niin kauan kuin ajatus kirjoittamisesta on vain ajatuksissasi, kukaan ei tule lukemaan postauksiasi.
Tiedän, että bloggaaminen voi pelottaa.
Ja juuri siksi olen järjestämässä maksutonta 5 päivän haastetta, jossa opetan, kuinka voit menestyä bloggaamalla, vaikka sinua pelottaisi olla esillä.
Pinnaa postaus Pinterestiin niin löydät sen myöhemmin
